Ensimmäinen itsenäisen Suomen maatalouslaskenta toteutettiin syksyllä 1920 ja kevättalvella 1921.

Laskennan toteutus

Edellisestä laskennasta poiketen tiedonkeruu tehtiin tiedustelukorttien avulla listajärjestelmän sijasta.

Uusina kyselyryhminä tulivat mukaan hakamaa- ja metsäala, peltojen maanlaatu, salaojitus ja lannanhoito. Uutta olivat myös kylvömääriä koskevat kyselyt ja kotieläimiä koskeviin kysymyksiin lisätyt yksityiskohdat.

Maatalouslaskenta toteutettiin siten, että Maataloushallitus lähetti kunnallislautakunnille kiertokirjeen, jossa ne valtuutettiin jakamaan kuntansa tiedustelupiireihin ja värväämään tietojen kerääjäksi sopiva henkilö. Tietojen keruussa käytettiin apuna henkikirjoja ja verotusluetteloita.

Kerääjiksi valittiin "maataloudellista sivistystä omaavia" tai muuten toimeen sopivia henkilöitä. Ensimmäisissä laskennoissa kerääjien joukossa oli useita kirkon palveluksessa olevia.

Tilastoja ja tutkimustietoa

Vuoden 1920 laskennasta toimitetussa julkaisussa tilastotaulukot löytyivät ranskaksi käännettyinä erillisestä liitteestä.

Tilastotiedon lisäksi julkaisu sisälsi myös kaksi Maataloushallituksen teettämää tutkimusartikkelia. T.I. Lehtikunnaksen kirjoittamassa artikkelissa "Tutkimuksia lannanhoidosta eräissä Suomen kunnissa keväällä 1921" kerrotaan lannan talteenotosta ja -hoidosta kahdeksan eri puolilta Suomea valitun kunnan alueella.

Toisessa artikkelissa selvitetään maatalouslaskennassa kerättyjä tietoja apuna käyttäen maatalouskoneiden määrää Suomessa vuonna 1920. Tulokset osoittivat kylvökoneiden, niittokoneiden, hevosharavien, puimakoneiden ja voimakoneiden määrien lisääntyneen lääneissä eri tahtia.